Partsin muodonmuutos
Edelleenkään ei olla hengattu sisätiloissa yhtään enempää kuin on ollut pakko, mutta ulkosallakin keksin pienoisen sisustusprojektin. Meidän makkarista pääsee parvekkeelle, joka suht tilavasta koostaan huolimatta on jäänyt tosi vähälle käytölle, koska takapiha terasseineen on tietenkin ensisijainen ajanviettopaikka kesällä. Viime kesänä aika (ja rahat) menivätkin pihan laittamiseen ja parveke jäi käytännössä kokonaan paitsioon. Ikeasta kyllä haettiin viime keväänä edullinen pikkupöytä ja pari tuolia sen ympärille sekä tuo hyllykkö kasveja varten, mutta siihen se sitten jäikin. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää tehdä partsista vähän viihtyisämmän oleskelupaikan, jossa voi iltaisin istuskella aikuisten kesken tai viettää päivisin aikaa lasten kanssa. Näillä helteillä parveke on mukavasti vähän varjoisampi paikka kuin paahteinen terassi.
Aika pienillä jutuilla tila muuttui kodikkaammaksi. Jo piipahdus puutarhamyymälässä teki ihmeitä (kun vaan vielä saisin nuo kasvit säilymään hengissä mahdollisimman pitkään, onko jollain muuten hyviä vinkkejä oliivipuun hoitoon ja varsinkin talvehtimiseen?) , mutta erityisen tyytyväinen olen ulkokäyttöön soveltuvasta matosta, se toi heti pehmeyttä ja “huonemaisuutta”. Tuoleja varten olin jemmannut hyvällä alennuksella bongaamani istuintyynyt jo lopputalvesta. Tilan keskipiste ja rentoutumispaikka puuttui vielä, ja se löytyi Kodin Ykkösestä 40% alennuslappusella. Tuon Annon rottinkisen Korppoo-riipputuolin lisäksi mukaan lähti myös rottinkirahi (soveltuu kätevästi jalkojen lepuuttamiseen, istuimeksi sekä pikkupöydäksi) ja herkullisen korallinen tyynynpäällinen. Muuta isompaa parveke ei enää kaipaakaan, koska lasten leikeille saa jäädä lattiatilaa (tyttö tykkää roudata huoneestaan tavaraa partsille). Jonkinlaista tunnelmavalaistusta loppukesän hämärtyviä iltoja silmälläpitäen aion vielä jossain välissä laitella, mutta silläpä ei ole kiirettä :)
Translation: Our balcony wasn’t very cosy at all, so it needed a little makeover. What do you think of the outcome?
Ihan pihalla edelleen
Vuosi sitten aloiteltiin meidän pienen rivitalopihan laittaminen (viimekesäisiä postauksia löytyy täältä). Viime kevään aikana istutettiin pihamaahan kolme pientä puuta: kaksi hillittykasvuista omppua ja suklaakirsikka. Sen lisäksi meillä oli ihan mukavasti menestynyt kasvimaa (mansikkaa, herneitä, salaattia, ruohosipulia, tomaattia) Bacsac-viljelysäkissä sekä mustikkapensas ja kesäkukkia ruukuissa. Kesäloman aikana toteutettiin pihalla myös rakennusprojekti, laajennusosa terassiin. Tästä tilanteesta siis päästiin jatkamaan tänä keväänä.
Pikkupihaan (n. 60 neliötä, josta terassia 22 neliötä) ei juurikaan enempää istutuksia mahdu, koska halutaan jättää vähän tilaa myös lasten leikeille. Sen verran kuitenkin kaiveltiin vielä maata, että istutettiin terassin laajennusosan päätyyn kaksi pensasmustikkaa (Alvar ja Pink Lemonade). Kukkapenkkien sijaan olemme halunneet pihallemme hyötykasveja, että lapset (ja toki myös aikuisetkin) voivat sitten napsia herkkuja omasta pihasta. Sitäpaitsi perennapenkin rakennus ja hoito tuntuvat vähän turhan haasteellisilta hommilta meikäläiselle tässä elämänvaiheessa ;) Yksivuotisia kesäkukkia meillä on ruukuissa pöydällä ja terassin reunalla.
Viime kesänä ruukussa majaillut mustikkapensas oli tarkoitus syksyllä istuttaa maahan, mutta pääsi mokoma vähäsen unohtumaan (hups!). Yritettiin saada se selviämään talven yli ulkovarastossa, mutta heikosti kävi, joten ei auttanut muu kuin marssia jälleen puutarhamyymälään mustikkaostoksille. Myös kirsikkapuu kärsi vaurioita talvella, kun ensin pupunpenteleet kävivät apajilla ja sitten vielä lumiesteiden asentajat katkoivat lisää oksia tiputtamalla puun päälle jäälohkareita katolta (MUR!). Pitkäkorvien herkkukestit olivat tietenkin ihan oma moka, jostain kumman syystä laitettiin syksyllä jänisverkot vain omenapuille ja unohdettiin kirsikka kokonaan… Hups. Toista kertaa ei kyllä taatusti unohdeta. Tosin eipä se omppujenkaan suojaus ihan putkeen mennyt. Käytettiin Kekkilän puunsuojasetin verkkoja, jotka osoittautuivat ihan liian kapeiksi. Keväällä tajuttiin, että verkko oli ohjannut alimmat oksat kasvamaan yläviistoon, kun niiden pitäisi sojottaa vaakasuunnassa mahdollisimman lähellä 90 asteen kulmaa runkoon nähden. Hups taas. Nii-in, kantapään kautta opetellaan näitä pihahommia :D
Kirsikkapuu jatkoi onneksi eloaan entiseen malliin, vähän kaljumpana vain toistaiseksi. Eilen avautuivat kevään ensimmäiset kirsikankukat, ja nyt puu muuttuu koko ajan valkoisemmaksi ja valkoisemmaksi. Ihanaihanaihana <3
Bacsac-kasvimaassa keskitytään nyt pääasiallisesti mansikkaan, saatiin naapurilta rönsyjä ja katsotaan miten ne lähtevät menestymään. Lisänä on kokeeksi vähän kurkkua ja sipulia. Niin, ja se viimevuotinen ruohosipuli voi edelleen mainiosti. Ruukkuihin istutin amppelimansikan ja kirsikkatomaatin, ja parvekkeen hyllyille pitäisi taas käydä hankkimassa pientä yrttitarhaa. Tämmöisiä siis tänä kesänä hoidetaan ja seuraillaan. Jännää!
Tuo pyöreistä laatoista tehty kävelypolku kaivettiin paikoilleen muutama viikko sitten. Meidän nurmikko tallaantui pahoin terassiprojektin aikana ja on vieläkin melko säälittävässä kunnossa. Mutta eiköhän se lähiviikkojen aikana rupea tokenemaan, varsinkin kun käveleminen keskittyy nyt suurimmalta osin tuohon laattapolun kohdalle.
Uusia pihakalusteita ei ole tarvinnut hankkia, aurinkotuolit tosin kokivat muodonmuutoksen kun sudin niihin mustaa kaluste- ja terassiöljyä. Ulkosalla kesät talvet pötkötellyt tiikki oli vuosien saatossa saanut ihan kauniin harmahtavan sävyn, mutta väri oli epätasainen ja hyvin samansävyinen terassilautojen kanssa, joten kaipasin vähän kontrastia ja vaihtelua. Lopputulos ei ole mielestäni yhtään pöllömpi.
Uh, tulipa tästä perusteellinen raportti… Kaikki taisivat vaihtaa sivua jo viimeistään puolessa välissä sepostusta, mutta siitä huolimatta aion kyllä postailla pihajutuista vielä jatkossakin kesän aikana ;D
Valaisinkisan musta hevonen
Uuden julisteen tai koristetyynyn saatan klikata tilaukseen hetken mielijohteesta, mutta yhtään kalliimmissa sisustushankinnoissa teen todella, todella harvoin heräteostoksia. Puntaroin vaihtoehtoja, löydän ihastukseni, haaveilen, haaveilen, haaveilen, haaveilen ja vielä vähän haaveilen ennen mahdollista ostopäätöstä. Paitsi että tällä kertaa menikin toisin. Heräteostoksesta ei kyllä periaatteessa voi puhua, sillä jo melkein kahden vuoden ajan olin suunnitellut hankkivani pöytävalaisimen eteisen/olohuoneen Bestå-kaapin päälle. Odottamatonta oli vain se, että vuosia haaveilemani Cord Lamp Minin sijaan kassalle kirikin musta hevonen, salamarakkaus nimeltään Pedrera ABC. Gubin Grasshopperit ja Semit ovat kyllä olleet kiitettävästi edustettuina blogeissa ja sisustuslehdissä, mutta tämä kaunokainen oli jotenkin onnistunut täysin väistämään tutkani. Menin siis Finnish Design Shopin sivuille aikomuksenani napauttaa ostoskoriin pitkäaikainen ihastukseni, mutta muutamaa minuuttia myöhemmin olinkin sen sijaan tilannut täysin uuden tuttavuuden. Olin ihan järkyttynyt, että mitä ihmettä menin tekemään :D Paketin saavuttua olin kuitenkin myyty, ja viimeistään nähtyäni salamarakkauteni kauniin valon tiesin tehneeni nappivalinnan. Ehdottomasti yksi viime aikojen parhaista päähänpistoista!
Uuden valaisimen myötä innostuin pyörittelemään kokonaan uusiksi tuon lipaston päällä olevan asetelman. Paraatipaikalle pääsivät hurjan symppis Blushing Carl ja neonpinkki &-merkki (salamarakkaus sekin, joskus vuosi sitten!), seuranaan rykelmä sööttejä pieniä viherkasveja.
Mitäs tykkäätte meidän uudesta valaisintulokkaasta? Entä tuleeko teille sisustushankinnoissa tällaisia tulisia ihastuksia ja pikaisia päätöksiä vai meneekö kaikki yleensä pitkällisen haaveilun ja tarkan harkinnan kautta?
Translation: I went to buy my long term lamp crush but, much to my own surprise, suddenly fell in love and ended up coming home with completely another beauty. I predict a long and happy relationship between me and my new Gubi Pedrera ABC :)
Pihalla ja Instagramissa
Tervehdys pitkästä aikaa! Blogi on taas kerran jäänyt paitsioon, kun arjen tohinat ovat vieneet mennessään. Instagram-koukussa olen tosin edelleen, joten sieltä voi kurkkia meidän kuulumisia silloinkin kun blogissa on hiljaista. Ja ilmoitelkaahan omia IG-tunnuksianne niin löydän teidätkin sieltä! On vaan niin paljon helpompaa ja nopeampaa viskata kuva Instagramiin kuin näpytellä kokonainen blogipostaus… On mulla tosin luonnosvaiheessa useampikin blogijuttu, ainakin taannoisesta Finnish Design Shopin alekamppishankinnasta sekä pihan tämänhetkisestä tilanteesta on piakkoin tulossa postaukset.
Niin, siellä pihallahan suurinpiirtein kaikki “ylimääräinen” aika on vietetty. Poikasen päiväunet ovat olleet melkoisen hakusessa, joten päiväuniaikoihin on tullut laiteltua pihaa, leikittyä ulkona pikkuneidin kanssa ja samalla päivystettyä terassilla vaunuissa (katkonaisesti) nukkuvaa vauvaa. Onneksi kelit ovat nyt olleet sellaisia, ettei haluaisikaan olla sisällä yhtään enempää kuin on pakko.
Pihan laittelu on kyllä mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Puutarhuroinnin tietotaitoa meikäläiseltä ei löydy, mutta intoa senkin edestä. Eli yrityksen ja erehdyksen kautta edetään. Onneksi muutaman neliön kokoisen rivaripihan hoitamiseen ei ehkä vaadita puutarhurin ammattitutkintoa. Miehelle kyllä jo sanoin, että viimeistään sitten kun lapset ovat vähän isompia ja mulla enemmän aikaa omille harrastuksille niin meidän täytyy muuttaa omakotitaloon, että saan isomman puutarhan kuopsuteltavakseni :D
Onko muitakin pihahommiin hurahtaneita, joilta löytyy enemmän intoa kuin vihreää peukkua? ;)
Aihetta juhlaan
Poikanen sai muutama viikko sitten neuvolasta lähetteen sairaalaan tutkimuksiin, ja hirmu huolissamme ollaan tietenkin odoteltu asioiden selviämistä. Viime viikolla pientä sitten tutkittiin, eikä mitään poikkeavaa onneksi löytynyt. Tilannetta seurataan edelleen kaiken varalta, mutta kuulemma tämänhetkisten tietojen perusteella ei ole syytä huoleen :)
Helpottuneissa fiiliksissä siis juhlittiin viikonloppuna Poikasen ristiäisiä. Vaikka arjen pyörittämisen ja pienen terveydestä huolehtimisen keskellä oli välillä aika stressaavaa yrittää saada kaikki tarvittavat järjestelyt hoidettua, itse juhlat olivat lopulta juuri niin leppoisat ja onnistuneet kuin toivottiin. Juhlittiin pienehköllä porukalla ihan lähipiirin kesken ja vieraiden joukossa oli useampia pikkulapsia, jotka pappikin otti kasteen aikana tosi kivasti huomioon.
Poikasen etunimi päätettiin tavallaan jo noin 3,5 vuotta sitten, kun odotin Pikkuneitiä. Silloin tämä nimi oli ykkösehdokkaamme mahdolliselle pojalle. Vaikka nyt mietittiin monia muitakin vaihtoehtoja, ei mikään muu edelleenkään tuntunut yhtä sopivalta. Nimen suosion huomattava kasvu ihan viime vuosina harmittaa kieltämättä hiukkasen, mutta emme kuitenkaan antaneet top-listojen vaikuttaa valintaan.
Nyt sitten hulinoiden jälkeen takaisin arkeen :) Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
Kolme ylintä kuvaa olen ottanut itse, muista kiitos Anskille.
Translation: Last weekend we celebrated our little boy’s christening.
31, graafinen suunnittelija, pienen tytön äiti.
Latest comments