Harmitusta, uupumusta ja ilonaiheita
31/08/2012 at 21:54 7 kommenttia
Pari viime viikkoa ovat olleet aikamoisia. Pikkuneidin hillittömät itkuraivarit päiväkotiin menosta, isojen tyttöjen sänkyyn siirtyminen & tuteista luopuminen, autokaupoissa ravaaminen ja muutama muu juttu ovat pitäneet huolen, että illalla kun perheen pienin on lopulta saatu unten maille, tämä zombie röhnöttää sohvan uumenissa evääkään heilauttamatta, aivotoiminta off-asentoon jumittuneena. Ei jaksa edes olla fiksu ja könytä yläkertaan nukkumaan väsymystä vähemmäksi. Tai siivota, niin kuin kuvasta näkee ;)
Monissa blogeissa on tänään ollut kovasti tapetilla Gloria Blog Awards. Sain alkuviikosta kesken kiireisen työpäivän mailia, jonka pikavilkaisulla rekisteröin mielenkiintoiseksi ja päätin perehtyä asiaan paremmalla ajalla. No, kun kolme päivää myöhemmin se “parempi aika” koitti ja muistin syventyä sähköpostin sisältöön tarkemmin, huomasin junan jo menneen… Mailissa nimittäin pyydettiin hyväksymään blogin ehdolle asettaminen Awardseihin vuorokauden sisällä. Voi ketutus sentään. Ihan liian pikainen aikataulu tällaiselle lahopäälle. Eihän meikäläisellä olisi ollut mitään jakoa näin hienossa seurassa, mutta olisin silti ollut mielelläni mukana. Äänestäkää ihmeessä omaa suosikkianne noiden kaikkien mahtavan inspiroivien blogien joukosta! :) Ja hei toki Life Thru a Lensinkin äänestys onnistuu tuon “Joku muu blogi, mikä?” -kohdan kautta.
Noniin, nyt loppuu valitusosuus, kyllä elämässä piisaa paljon ilonaiheita, väsymyksestä huolimatta. Kuten maailman mainioin pieni tyttö. Uusi tilava auto (meidän pientä söpöä Nissan Micraa kun ei voinut ihan perheautoksi kutsua). Pienet uudistukset pikkuneidin huoneessa (joo, tulee kuvia blogiinkin jossain välissä). Viikonloppu. Tuttien vapaaehtoinen vaihto muumilaivaan (“Niia antoi tutit kaupan tätille. Niia hai muumihaivan.”). Halit ja pusut. Hauska museoreissu. Tulossa olevat jännät jutut. Jee :D Mutta nyt tää hipsii moikkaamaan nukkumattia. Öitä!
I’ve been quite busy and tired lately, but still happy :) Now I’m off to bed, good night!
Entry filed under: Home Sweet Home, Kids, This and That. Tags: .
7 kommenttia Add your own
Ilahduta kommentilla / Post a comment :)
Trackback this post | Subscribe to the comments via RSS Feed
31, graafinen suunnittelija, pienen tytön äiti.
1.
Nana | 31/08/2012 22:07
Kahden pienen lapsen kanssa tiedän mitä uupumus on.. kun väsy tulee eikä jaksaisi tehdä kuin välttämättömän.. Kaikki sanoo, että vuoden päästä on helpompaa ja siihen on vain uskottava :).. Voit olla ihan hyvällä omalla tunnolla zombi! nauti niistä pienistä onnistumisen hetkistä.. ja tee sitten enemmän kuin tuntuu siltä. Voimia ja jaksamista :).
2.
ekojohanna | 31/08/2012 22:37
No voi surkeua :( Olisit ollu loistavana siellä seassa <3 On rankkaa aikaa…kun arki ja päiväkotirumba ym alkaa. Tsemppiä!! <3
3.
Aniliini | 01/09/2012 14:27
No voi kökkö tuon Awardsin kanssa! Mutta muistahan, ettei tää sun mitä mainioin blogi kaipaa moisia gloorioita – oot paras siltiki!
Tsempit kanssa täältä noihin tuttijuttuihin, itkupotkuraivareihin & isojentyttöjen sänkyihin siirtymisiin! Meidän listalla mennään enää itkupotkuraivareilla. Lukasin tuossa sen Uhmakirjan (saat lainaan, jos haluat!), ja nyt (ehkä) ymmärrän Ipanaa raivopäissään vähän paremmin.
Viikonloppuja sinne! <3
4.
sannika | 03/09/2012 18:32
No onpa harmi! Tsempit!
5.
Laurana | 03/09/2012 20:59
Oi kiitos ihanat, teidän kommenteista tulee niin hyvälle mielelle <3
Isojen tyttöjen sänkyyn siirtyminen ja tuteista luopuminen on muuten sujunut yllättävänkin hyvin, mutta illalla ennestäänkin piiitkät nukutukset ovat venyneet vielä pidemmiksi ja aamuisin neiti pomppaa sängystä ylös luvattoman aikaisin.
Ja päiväkoti-itkutkin alkavat hiljalleen tasoittua, viikon-parin takaiset heti herättyä alkaneet hallitsemattomat itkupotkuraivarit ovat vaihtuneet itkun tirautuksiin eron hetkellä. Onneksi, ne pahimmat aamut kun olivat kaikille tosi rankkoja. Silmät punaisina itsekin nieleskelin kyyneleitä koko matkan töihin, kun olin jättänyt lohduttomasti palosireeninä parkuvan ja äidissä kouristuksenomaisesti roikkuvan pienen hoitotätien tykö…
Positiivista on kuitenkin se, että kaikista aamuitkuista huolimatta pikkuneiti tuntuu silti viihtyvän päiväkodissa. Itku kuulemma loppuu heti kun äiskä ja iskä katoavat näköpiiristä ja loppupäivän touhuaa aurinkoisena, laulelee ja naureskelee ääneen. Otapa näistä selvää. Tuo Uhmakirja mulla onkin varauksessa kirjastosta, kohta pitäisi saada se luettavaksi. Jospa siitä oppisi jotain uutta.
6.
Nelsson | 10/09/2012 11:30
<3 Voimia ja jaksamista. Ja tunnustus mun blogissa.
http://eioopakkojoseitaho.blogspot.fi/2012/09/tunnustuksen-saannot-1.html
7.
Janica | 21/09/2012 22:03
Täällä uupumusta myös työn, 2-vuotiaan päiväkotilaisen ja kaiken yhteensovittamisen kanssa. Tsemppiä syksyyn!