Luksusta on…
Kiireetön, aurinkoinen lauantai. Olisi pitänyt tarttua pyykkisavottaan, mutta kummasti kameran kanssa leikkiminen alkoikin tuntua ylivoimaisen houkuttelevalta ;) Koska viime aikoina blogissa on ollut aika vähän sisustusaiheisia postauksia (tai no, köh, ylipäätään minkäänlaisia postauksia), päätin viskata läjän kuvia tänne teidänkin riesaksi. Sekalaisia räpsyjä ympäri asuntoa. Parissa kuvassa on myös vähän lähemmässä tarkastelussa kissojen raapimispuu, joka yleensä tulee rajattua pois kuvista. Olisihan olohuone kivempi ilman tuota viritelmää, mutta koska kissat ovat perheenjäseniä niin toki niillä täytyy olla oma paikka raapimiseen ja kiipeilyyn. Sitäpaitsi tuo on kuitenkin kiipeilypuuksi harvinaisen siedettävän näköinen vaneritasoineen ja harmaine huopapäällysteineen. Ja on myös laadukas, reilun viiden vuoden käytönkään jälkeen ei löydy mitään moittimisen aihetta.
Kokonainen päivä harvinaista omaa aikaa. Kun vaan oppisi olemaan lataamatta liikaa odotuksia näihin omiin hetkiin. Ajattelen aina etukäteen, että päivän aikana ehtii tehdä yhtä sun toista, että en lähde mihinkään vaan otan rennosti kotona ja ikään kuin ohimennen siinä sivussa kokoan Project Life -albumin ajan tasalle, puunaan kodin kuntoon, hoidan viikon pyykit, päivitän blogia, teen jotain lempiruokaa, järkkäilen keittiön kaappeja… Aina sitten käy niin, että illansuussa meinaa iskeä ahdistus kun tajuan etten olekaan saanut koko päivänä juuri mitään aikaiseksi. Ja oikeastaan on jo aika kova ikävä sitä pientä tyttöä. Ja sen isiä.
Hentoiset potkut masussa. Siellä se pieni kasvaa <3 Välillä hirvittää, että miten ihmeessä selvitään kahdesta lapsesta, kun vauva-aika tuntui välillä niin hankalalta jo yhdenkin kanssa. Mutta turhapa sitä etukäteen on murehtia, eiköhän se lähde sujumaan, päivä kerrallaan :)
Uusi telkkari. Noniin, mennään lopuksi vielä materialistiselle linjalle :D Hitsin Stockmann, kun tällä kertaa ulotti hullut päivänsä verkkokauppaan asti, kotisohvalta on ihan liian helppoa sortua. Mies on jo useamman vuoden haaveillut uuden telkkarin ostosta, ja nyt kun sattui sopiva tarjous kohdalle niin tuli sitten tehtyä pienoinen “heräteostos”. Mulle olisi kyllä välttänyt vähemmänkin kuin 46 tuumaa, mutta miehelle piti ehdottomasti olla vähintään tuon kokoinen… No, mikäs siinä, kun on noin siro ja valkoinen. Meidän olohuone on sen mallinen, että ainoa järkevä paikka telkkarille on portaiden vieressä, niin että telkkarin takaosaa näkyy kaiteiden raoista. Siinäkin mielessä valkoinen on hyvä väri, ei hyppää niin pahasti silmille.
Noniin, jospa lopettaisin tämän random-jorinoinnin tähän ja menisin lopultakin laittamaan sen pyykkikoneen pyörimään. Ja sen jälkeen voisin palkita itseni “drinkillä” (greippilimpparin sekaan tujaukset sitruuna- ja limemehua ja jäitä, nam!) ja kirjoitella hetken Project Life -tekstejä. Mitäs luksusta teidän viikonloppuun kuuluu? :)
A little bit of luxury on my weekend: no hustle, lots of me-time, baby kicking gently in my belly… Oh, and a new television. How’s your weekend? :)
Valepukki
Kirjoittelin tänne reilu viikko sitten, että meille ei ole viime aikoina tapahtunut mitään erityistä. No, narrasin vähäsen, on nimittäin tällainen melkoisen spesiaali juttu meneillään ;)
“Minuhta tuee ihohikko!”
Guess what? Our family is about to grow!
Voihan räkä
Tätä. Koko viikko. Koko perhe. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttääääääää…
Eikä taideta olla ainoita?
This. All week. The whole family. I’m getting so tired of this damn flu…
Ei mitään ja kaikenlaista
Blogissa on ollut hiljaista. On vaan tuntunut, että mistäpä minä tänne kirjoittaisin, kun ei olla viime aikoina puuhailtu mitään erityistä eikä sisustusrintamallekaan kuulu olennaista uutta. Tänään kuitenkin rupesin muokkailemaan kuvia Project Life- albumia varten ja tajusin, että onhan tässä oikeastaan tapahtunut kaikenlaista. Ei mitään suurta ja mullistavaa, vaan pieniä arjen helmiä. Ollaan leikitty, puistoiltu ja askarreltu. Juhlittu 10-vuotiskihlajaisia (naimisiin ei olla vielä “ehditty”, joten juhlistetaan sitten kihlautumisen vuosipäiviä :P) ja allekirjoittaneen synttäreitä. Käyty tenavavoikassa, lasten liikuntatapahtumassa ja konsertissa. “Kotiuduttu” hienosti päiväkotiin ja intoiltu uusista kavereista. Tehty töitä kiireiseen tahtiin. Maisteltu oman pihan ensimmäiset omput. Naurettu ja itketty, oltu väsyneitä, oltu hurjan onnellisia. Shoppailtu. Herkuteltu. Opittu uutta. Sisustettukin vähän. Että eipä ole tarvinnut peukaloita pyöritellä, vaikka ei muka mitään bloggaamisen arvoista ole tapahtunutkaan ;D
Eikö muuten ole aika katu-uskottava mustelma tuossa alimmassa kuvassa? Pikkuneiti sukelsi tyylikkäästi sohvalta naama edellä sohvapöydän reunaan…
Ps. Project Life- albumini tilanteesta kiinnostuneille voin tunnustaa, että edellinen valmis viikkoaukeama taitaa olla jostain huhti- tai toukokuulta… Olen kuitenkin niin itsepäinen, etten taatusti suostu luovuttamaan! Kuvat ovat kyllä aika pitkälti paikoillaan, samoin kuin post-it-lappusilla koostetut sisältörungot, mutta muuten työsarkaa riittää. Vakaana aikomuksena on silti saada tämäkin vuosi kokonaisuudessaan kansien väliin talteen.
Lastenhuoneen leppoisa lauantai
Eilen aamupäivällä pikkuneidin kanssa puuhaillessani räpsin samalla “muutaman” kuvan neitokaisen huoneesta. Edellisen kerran postasin huoneesta viime syksynä, ja sen jälkeen on liitutaulumaalailun lisäksi on tapahtunut muutamia muitakin pikkumuutoksia. Kuten pinnasängyn vaihtuminen isojen tyttöjen sänkyyn.
Sänkyvalintaa pohdittaessa arvottiin pitkään kotimaisen Sievän jatkettavan Jatkopuu-sängyn ja saman sarjan täyspitkän Unipuu-sängyn välillä, ja päädyttiin lopulta tuohon Unipuuhun. Valinnassa vaakakupissa painoi eniten se seikka, että pikkuneidin nukutussessiot kestävät helposti tunnin tai pitempäänkin, joten on mukavaa, että aikuinenkin mahtuu makoilemaan sängyssä koivet suorina. Unipuun saa myös tarvittaessa myöhemmin täydennettyä kivan näköiseksi kerrossängyksi. Finlaysonin harmaa Elefantti-pussilakanasetti löytyi sopivasti Anttilan -40% alesta. Meillä kun ei harrasteta päiväpeittoja (eikä lakanoiden silittämistä, niin kuin kuvista näkyy ;)), niin pussilakanatkin ovat näkyvä sisustuselementti.
Pikkuneidin huone ei ole iso, vain kymmenisen neliötä, joten uusi sänky lohkaisee siitä aika merkittävän osan, mutta kyllä leikeillekin jää vielä lattiapinta-alaa. Lisää tilaa (ja pitkä työpöytä piirtelyä yms. varten) on viereisessä työhuoneessa. Suurin osa leluista on kyllä yleensä leviteltynä ympäri alakertaa, lähinnä olohuoneeseen…
Seinälle sängyn taakse hommasin ihan äskettäin Ingela P Arrheniuksen kuvittaman sirkus-aiheisen julisteen. Aika suloinen, ja pikkuneiti on innoissaan leijonasta ja norsusta :) Alemmalla tauluhyllyllä olevan Mörkö-printin neiti valitsi itse kesällä Muumimaailman kaupasta. Niin, ja Mörkö-pehmolelu on rakkain unikaveri. Muumien Mörkö-jaksoja neiti ei silti uskalla dvd:ltä katsoa :P
Huoneen seuraava muutoskohde on todennäköisesti matto, sitten joskus. Kunhan hinnaltaan ja ulkonäöltään sopiva osuu vastaan. Jotain selkeää, raikasta ja helppohoitoista, varmaankin mustavalkoista. Tuo luonnonvaalea pörrömatto on ollut meillä jo vuosia milloin missäkin tilassa, enkä tykkää miten se kerää ihan mahdottomat määrät kissankarvaa. Lastenhuoneessa se on siksikin epäkäytännöllinen, ettei sen päälle saa kunnolla leviltetyä leikkejä, esimerkiksi junaradan rakentamista varten matto pitää siirtää pois.
ps. Pikkuneiti 2,5 vee oppi vasta viikko sitten pissaamaan pottaan, ja on nyt saanut välillä oleskella kotona pikkuhousut jalassa (“Ei vaippaa, pikkajit!”). On asiasta niin ihastuksissaan, että heti silmän välttäessä riipii kaikki muut vaatteet päältään. Että pikkarit saavat varmasti osakseen kaiken ansaitsemansa huomion :D
This is my daughter’s (2,5 years) room. About one year ago it looked like this. Nothing’s changed very dramatically, just some little updates here and there :)
31, graafinen suunnittelija, pienen tytön äiti.
Latest comments